Avoin dokumentaatio

Alkuperäistekstin lisenssi: CC BY-SA 4.0. Koodi, tavaramerkit ja visuaaliset aineistot eivät sisälly siihen.

Çakmaktepe ja tie Göbekli Tepeen

Paikka yksinkertaisesti kuvattuna

Çakmaktepe on arkeologinen kohde nykyisen Turkin kaakkoisosassa. Se kuuluu keramiikkaa edeltävän neoliittisen kauden alkuun, jolloin alueen metsästäjä-keräilijäryhmät ottivat askelia kohti pysyvämpää asutusta.

TRACEKEEPERS avaa ensimmäisen aikaikkunansa Sarımğaran luolaan omassa Çakmaktepen rekonstruktiossaan noin vuonna 9600 eaa. Asuttu luola, sen nimi, heimo ja esi-isien vuosituhantinen jatkuvuus ovat osa kertomusta. Niitä ei esitetä kaivausten todistamina tietoina. Löytöpaikka kuitenkin antaa mahdollisuuden kysyä, miten kokenut yhteisö saattoi järjestää asuntoja, tehtäviä ja kokoontumisia ilman kaupunkeja.

Göbekli Tepe sijaitsee noin 30 kilometrin päässä. Pelissä matka kuvataan noin kahdeksan tunnin kävelyksi ja säästetään myöhemmäksi matkaksi. Sitä ei muuteta lyhyeksi kävelyretkeksi eikä väitetä, että yhteisöt olisivat olleet yksi ja sama.

Mitä rekonstruktiossa voidaan näyttää

Maisema esitetään kalkkikiviylänkönä, jossa on kukkuloita, vaaleaa maata, kiviä, ruohoa, matalaa pensaikkoa sekä hajanaisia puita ja pensaita. Eteläafrikkalaista louhosta ei esitetä oikeana paikkana, eikä maisemaan sijoiteta alppijärveä, lumisia vuoria tai tiheää metsää.

Luolan vieressä on pyöreitä, osittain maanalaisia rakenteita, jotka on kaivettu peruskallioon. Jotkin Çakmaktepen erityisrakenteet ovat halkaisijaltaan noin 16 metriä. Rekonstruktiossa käytetään puupylväitä. Tähän asutukseen ei sijoiteta T:n muotoisia kivipylväitä. Çakmaktepen rakennuksia voidaan pitää alueellisina edeltäjinä myöhemmin Göbekli Tepessä ja muualla nähdyille ratkaisuille, mutta suoraa kehityslinjaa ei ole todistettu.

Ensimmäinen kohtaus sijoittuu lämpimään ja kuivaan päivään, mutta tarkkaa lämpötilaa ei keksitä. Nykyilmasto auttaa ymmärtämään nykyistä aluetta, mutta sitä ei voi kopioida suoraan yhdentoista tuhannen vuoden taakse. Noin vuonna 9600 eaa. holoseeni oli alkamassa, ja Kaakkois-Anatolia oli siirtymässä pois aiemmasta kylmemmästä ja kuivemmasta vaiheesta.

Villilampaita ja alkuhärkiä voi nähdä etäällä. Gasellit ja ketut ovat alueellisia rekonstruktioita, eivät Çakmaktepeen liitettyjä yksittäisiä löytöjä. Vuohia tai kotieläimiä ei lisätä leirin vahvistetuiksi tosiasioiksi. Kuvitteelliset matkalaiset tuovat etelästä kertomuksen ihmisten kanssa elävistä suden kaltaisista eläimistä, ja se esitetään asiana, jota Bora ei voinut tarkistaa.

Työ, kasvit ja koristeet

Kampanjassa ihmiset keräävät ja jauhavat luonnonkasveja. Çakmaktepen jauhanta- ja iskutyökalut tukevat näitä toimintoja. Tarkat määrät, lajit, ruokalista ja keskustelut kuuluvat rekonstruktioon silloin, kun julkaistua tunnistusta ei ole.

Saapumistehtävässä etsitään neljä pientä kiveä kartalle merkityiltä alueilta ja annetaan ne Lornille. Hän vertailee paloja ja auttaa teknisessä valmistelussa. Ena sommittelee ja pujottaa tyttärelleen Lumalle vaatimattoman kaulakorun turvallisessa, tiivistetyssä toiminnossa; Luma valitsee epäsäännöllisen helmen. Kivihelmiä on dokumentoitu, mutta kyseinen koru, sen saaja, perhe ja merkitys ovat kuvitteellisia. Kymmenen myöhempää seikkailua eivät väitä ryhmän keksivän tulta, vaatteita, metsästystä, maanviljelyä, taidetta tai uskontoa.

Kokoontumiset ja uskomukset

Çakmaktepestä on löydetty tarkoituksella sijoitettuja alkuhärkien ja lampaiden kalloja sekä pieniä esineitä, joilla on saattanut olla rituaalinen käyttö. Tämä osoittaa tarkoituksellista toimintaa, mutta ei kerro yhteisön uskomuksista, kunkin eläimen merkityksestä tai kokoontumisten johtajista.

Oru voi yhdistää eläimet, muistin ja esi-isät ryhmänsä kuvitteellisessa uskomusmaailmassa. Peli erottaa hänen äänensä siitä, minkä arkeologia voi todistaa. Laulu, lyömäsoittimet, soihdut, tanssi ja uhrilahjat merkitään uskottaviksi rekonstruktioiksi.

Materiaalit ja rajat

Kampanjassa voidaan näyttää kiveä, erilaisia piikivityökaluja, luuta, puuta, taljoja, koreja ja kasvikuituja. Se sijoittuu keramiikkaa edeltävään aikaan: toimivaa savipataa, sulatettua metallia tai matkaajien tuomia myöhempiä tekniikoita ei näytetä.

Näkyvät vaatteet rajoittuvat epäsäännöllisiin taljan- ja nahanpaloihin. Punottuja kasvikuituja käytetään nyöreinä, siteinä, vöinä, kahvoina tai koreina, mutta ei kankaana tai vaatteen kangaspintana. Pieniä luu-, hammas-, kivi- tai simpukkakoristeita ei pidetä automaattisena todisteena ammatista, sukupuolesta tai asemasta.

Sarımğaran luola, joki, yhdeksän kuvitteellisen hahmon persoonallisuudet ja tehtävien tarkka järjestys ovat harkittua historiallista fiktiota. Ne auttavat tutkimaan todellisia kysymyksiä teeskentelemättä, että tuntisimme yli yhdentoista tuhannen vuoden takaisen keskustelun.

Lähtölähteet

Lähteet tukevat yleistä taustaa, arkkitehtuuria ja materiaaleja. Kael, hänen ryhmänsä ja yksittäiset kohtaukset ovat edelleen kerronnallinen rekonstruktio.